-Sinulle on tullut paketti, nousehan jo.
-No, jätä se sinne. Tulen kohta.
-Ei kun se pitää hakea postista. Kahvia on keitetty.
-Hae sinä se samalla, kun haet tytön koulusta. En minä nyt jaksa...
-Kaikki on tulleet koulusta aikapäiviä sitten. Sinä olet nukkunut kolme tuntia.
-???
No, postiin oli mentävä. Meillähän on siis asiamiesposti, paikallinen S-marketti hoitaa hommia tällä saralla. Hyvänä puolena pidän sitä, että paketit saa noutaa kaupan aukioloaikoina, huonona sitä, että kaikki myyjät eivät ole niin perehtyneitä pakettien hintoihin yms. että välillä joutuu hieman vääntämään kättä : D Paketti oli merkitty särkyväksi, mikä aiheutti lisää jännitysmomenttia. Mies otti reteästi paketin kärrystä ja oli pudottaa sen samantien takaisin, kun oikea ranne meni väärään asentoon. (Miehellä on nivelreuma ja oikea ranne leikattiin syyskuussa. Se ei toimi vieläkään oikein kunnolla, nyt ollaan kuntoutusjaksolla.) Paketti saatiin kuitenkin ehjänä kotiin.
Kotona sitten alkoi se vimmattu arvailu, että mistä SNY onkaan kotoisin. Vaikka osoite oli pakettiin laitettu selvästi, oli miehellä vaikka minkälaisia teorioita. Minun teoriani oli se, että jostain Oulun seudulta, ei niin kovin kaukana meistä. (Siis ennenkuin näin sen osoitteen.) Mutta minulla ei kyllä ollut aavistustakaan kuka mahtaisi olla kyseessä.
Paketissa oli vaikka mitä kivaa, suklaata moneen lähtöön (kuvanottohetkellä jo paremmissa suissa!)
kaunis kulho joulumakeisineen, joulukalenteri, omenakanelikynttilä, söpö enkelikoriste ja ihanaa merinovillaa!
Ja koska minulla oli pikkuapulaisia paketin aukaisuhetkellä, kävi niin, että SNY:n kirje joutui heti hukkateille. Minulle paljastui vasta seuraavana päivänä kuka SNY on, kun mies löysi kirjeen saunalta!
Hänhän on Mari, Marin omat käsityöt -blogista! En olisi kyllä omin voimin arvannut, vaikka olen ko. blogissa käynyt silloin tällöin pyörimässä, hyvin on Mari pitänyt salaisuutensa! Ja heti jouduin häpeään, kun kukahan se meni ja osti kaiken maailman langat Langaton Lokakuu -tempauksen aikana...
Viikonloppuna päätin ottaa neulepuikoista lomaa, ja sitä pidinkin. Maanantaiaamuna tuntui ihan hyvältä ajatukselta neuloa teinineidin hahtuvalapaset loppuun ja siitä se sitten lähti:
Voisin heti tässä kruunata itseni Mörvelökuningattereksi.
Siniset on neulottu Pikku Punatulkku -hahtuvasta (harmaa-sininen-liukuvärjäys) ja jotain huopuvaa villalankaa tummansinisenä. (Sain langat samassa paketissa kuin ne Vippelät, mutta se ei ole samaa lankaa, vyötteitä ei ollut.) Pesukone huovutti nämä umpeen ja sain tehdä kovasti töitä, että saa käteen. Mutta sitten olinkin niihin tyytyväinen. Muotoilu tuotti tulosta!
Pinkit on tulossa itselleni ja kas, mitenkä sain tehtyä taas kokoa Shrekin Fiona! Kahta eri vaaleanpunaista hahtuvaa PP:sta ja Vippelää. Pesin uudelleen kuudessakympissä ja ei lopputulos paljon miellytä. Taidan ommella näihin jotain kangasta päälle ja saavat alkaa uuden elämän huushollimme patakintaina. *Iso huokaus*
Keltaiset näyttävät hyvin paljon samalta, mutta nuo pestyt on vanhaa sekoitusta Iso-Junno (oranssina) ja oranssi & keltainen Vippelä. Tein liian leveät taas siihen nähden, että tämä yhdistelmä ei kutistu paljoa, vaikka huopuukin muuten kivasti. Nuo toiset on hahtuvaa ja Vippelää, kummitytölle tulossa. Näiden myötä päätän sitten tämän Lapaskuun, en varmaan enää saa tehtyä yhtään valmiiksi.
Ja koska pikku salaisuutemme perhepiirissä on paljastunut, voin kai sen täälläkin kertoa.
Jos joku ihmettelee, miten voi nukkua kolme tuntia päivässä:
"Alien" väsyttää. Anteeksi kuvan huono laatu, mulla ei ole skanneria ja jouduin ottamaan kuvan kuvasta.
*Hih, Merjalla menee pipari nyt väärään kurkkuun..*
Kommentit