Viikonloppuna en paljoa neuloskellut, meillä oli minun äiti ja nuorin sisar yökylässä. Vaikka minua vannotettiin pysymään sängyn pohjalla (th), rikoin sääntöjä räikeästi ja vaihtelimme huonekalujen järjestystä, jotta tänne pieneen kotiimme mahtuisi myös tuleva perheenjäsen : D
On muuten yllättävän hankalaa eläminen taloudessa, jossa toinen on raskaana ja toinen reumaatikko. Välillä sattuu koomisiakin tilanteita, kuten tässä eräskin viikko, kun kaukosäädin tipahti sohvan alle ja piti soittaa "toiseksi esikoinen" kaveriltaan kotiin kaivamaan sitä esiin.

Mutta ennen tätä ruljanssia sain kaksi keväämmäistä pipoa valmiiksi:

Mandarin Fiestasta ja Samos Lollipopista neulotut kevätpipot. Tuon vasemmanpuolisenhan aloitin sen onnettoman jättipääpipon jälkeen ja ajattelin, että Murphyn lailla siitä tulee tietysti sitten Baby Born-kokoa, mutta onneksi oli sopiva! Jättipipo olisi sopinut esikoisen päähän, mutta hän tyrmäsi ajatuksen heti. (Mitähän minäkin ajattelin? Siihen olisi pitänyt tietysti kirjailla keskisormi ennen esittelyä ollenkaan...) Onneksi äidin pää on niin jämerää kokoa, että pystyin iloisena palkitsemaan hänet pipolla huonekalujen roudauksesta. (Sisar sai ne kämmekkäät, jotka hän olisi saanut enivei.)

Koska olen maanikkotyyppiä, minun pitää aina vain jatkaa ja jatkaa, joten kerkesin aloittamaan tämänkin piposen. Ehkä jatkan tätä helmineuletta loppuun saakka ja koristan virkatuilla kukilla tai sitten puran kokonaan. Viitosen sukkapuikot on /C:stä, mutta olen hukannut samankokoisen pyörön. Lankana on Idenan Sorbettoa, muutaman vuoden takaisia löytöjä. Tämä ei napannut, niin sanoakseni.

Sitten tunnustan tyhmyyteni ihan julkisesti: halusin tehdä itselleni Rinsessapipon. Mutta kuten jokainen voi nähdä, olen taas "tulkinnut" mallikuvion omapäisesti ja tämä on sangen erinäköinen kuin ohjeen pipo. No, minua ei haitannut, teen tämmöisen ensin ja sitten Rinsessan jostain toisesta langasta. Debbie Blissin Baby Cashmerinoa, pehmeää...

Ihmeellinen lärpäke odottaa edelleen inspiraatiota.

Olisihan se pitänyt arvata, että "oikea talvi" hyökkää heti kimppuun, kun maha paisuu niin suureksi, ettei talosta löydy enää sopivankokoisia housuja tai toppatakkia. Nyt voin oikeastikin karhuilla, teen patjoista pesän olohuoneeseen ja murisen sieltä, jos joku tulee häiritsemään : D
Jos kerran kuun vetovoima villitsee meriä, lasku- ja nousuvesi, niin sen täytyy myös villitä lapsivettä yhtä lailla, kun nukkuminen onnistuu hyvin ainoastaan päiväsaikaan. Ja nyt torkuille.