No joo, olin siis lomilla. Vuodatus on näköjään uudistunut sillä aikaa

Hymiötkin saa jo nappia painamalla, ohhoh. Ei paha.

Jonkinlaista selityksen tynkää kaipaaville kerrottakoon, että ensin oli teknillisiä ongelmia, sitten likviditeetillisiä ja lopuksi henkisiä, että päätin ottaa hieman aikalisää. Mies on palannut töihin, päässyt velkajärjestelyn piiriin ja minä sain vakinaisen jopin, jotta toivottavasti kirkastuu. Välissä esikoinenkin ehti täysi-ikäiseksi, että olen nykyään siis "teknisesti" "vain" neljän lapsen äiti. Ai niin, sivilisäätykin on vaihtunut, olen nykyään virallisesti rouvakastiin kuuluva keskiäkäinen naisihminen.

Neulomusrintamalla on paiskittu urakkaa miesten sukissa. Siinähän aikaa vierähtää, kun vartta neuloo ja lopuksi terää. Huokaisuttaa, kun saa puikot pois, kun tietää, että toinen samanmoinen on edessä  Yritin uudistushenkisenä neuloa pyöröpuikolla kahta yhtäaikaa, mutta ei ollut mun hermoja siihen luotu, joten tempaisin tekeleet irti sukkelaan ja jatkoin perinteisesti loppuun. Jotkut on luotu vain tasahiihtoon, nih! Neljä paria on valmiina, toiset neljä vielä, niin on kiintiö saavutettu. Lankaa on mennyt reippaat 300g, pääasiassa vanhaa kunnon seiskaveikkaa, mutta myös Erämiehen sukkalanka ja Jussi on ollut edustettuina. Jämätkin on hienosti kulutettu virkattuun Insinöörihuiviin (joka ei tosin ole menossa kellekkään insinöörille).

Välissä olen askarrellut muita hommia, tytön luokkakaverin syntymäpäiville puuhailin rannekkeet ja säärystimet. Käytin kaikkia mahdollisia sinisävyisiä (jämä-)lankoja mitä taloudesta löytyy. En ymmärrä, miksi ei muka voinut käyttää kokonaisia keriä. Mutta lopputulos oli tytön mieleen ja niinpä hän pyysikin, että saisi setin itselleen. Mikäpäs siinä, uutta puikoille. Punaisesta. Jämäkeriä. Ei siis mitään järkeä! Samaan jämähävitysvimmaan valmistui toinenkin virkattu huivi sisaren nimipäivää silmällä pitäen.

Uutena vuotena vähän kuin lupasin itselleni, että tänä vuonna muistan läheisiä ja sukulaisia paremmin, ja teen jotakin pientä. Mutta olipa tuhoon tuomittu minun lupaukseni heti alkuunsa, tammikuun ja helmikuun aikana merkkipäiväänsä viettää luvuton määrä muistettavia, että sain heti stressin. Kun olin suosiolla jättänyt muutaman joululahjankin jälkijunaan...Että ei kannata koskaan luvata mitään uutena vuotena! Luvuton ahdistus on siitä aina seurana!

Kuvia ei nyt ole, enkä tiedä milloin tuleekaan. Olen kertakaikkiaan kyllästynyt mini-Nikonin suttuisiin kuviin ja ehtimään siirtopiuhaa milloin mistäkin loukosta. Tai siihen, että kun vihdoin löydät sen, on joku näppärä poistanut kaikki käsityöaiheiset otokset muistikortilta. Jee!

No nyt sitten siihen Hampsteriosioon (tai vihdoin siihen asiaan) Oikeasti en käsitä mikä minuun aina menee helmikuisin. Kun muut neulojat urakoivat lankansa minimiin, minä menen ja ostan kaupan tyhjäksi. Näin kävi eilen, kun piti noutaa poika pois Opistolta. Siellä paikallisessa sokosketjun myymälässä on hyvä lankahylly ja kävin sen katsastamassa. Polarista otin sinistä ja v.pun, Kuuraa oli kolmella eurolla ja otin  ruskeata, sinistä ja mustaa, Rose Mohairin uutta lilaa, Isoveikkaa uutta v.pun ja vielä kokeiluksi sinistä Jiveä. Pari kolme kerää kutakin. Halpa-hallista löysin vielä pinkkinä Jiveä ja otin sitäkin. Tähän lisäksi olin aiemmin viikolla tilannut Tinttamarellista, Piikkopirrasta ja Kestovaippakaupasta kaikenlaista lankaa. Menen häpeämään tästä ja toivotan toisille suurempaa itsehillintää luottokorttinsa kanssa ja neuloisaa viikonloppua. Palataan langoille...