Maanantaina se iski. Pahaa-aavistamattomana katsoin tv:stä Poliisiopistoa, sormet turvoksissa ja pistellen. "Ulkona oli kuuma. Ei olisi pitänyt kävellä niin pitkään ilman juomista" vakuuttelin itselleni. Vähän ajan päästä ei sormet enää taipuneet sukankutimen ympärille. "Hei, minä tässä, kesäallergia! Luulitkos selviäväsi ilman minua tänä vuonna? Miksi niin luulit, minähän tulen joka kesä!" Enpä tiedä, miksi sitä luulottelee itselleen joka vuosi, että tänä vuonna sitä ei tule ja aina se tulee kuitenkin. Kädet turpoavat King Kongin kokoisiksi, niitä vaivaa hillitön syyhy päivän kaksi ja sitten tulevat ne pistelevät vesirakkulat. Kun turvotus laskee, nahka lähtee. Ja jos on hyvä tuuri, se oli siinä. Jos on huono tuuri, käyt saman läpi kolme kertaa kesän aikana. Älkääkä tulko sanomaan, että ota allergialääkettä. Vaikka söisin kyypakkauksen, ei siitä ole tähän mitään apua.

Wanted Langanpäättelijätonttu. Viimeinen havannointi toukokuulta. Nykyinen olinpaikka ei tiedossa.
Kierroksissa Pirkanmaan Kotityön Sirkka-lanka ja oma koolattu superwash safir. Ja sitten ennenkuin ehditte kommentoida mitään, nuo vauvansukat on siskon tenavalle!

En silti lannistunut. Olen jo aiemmin huomannut, että en ole tehnyt Saunasukkia.
Vesirakkulavaiheessa on epämiellyttävän tuntuista neuloa, mutta sisulla väänsin. Neule oli mukavaa tehdä, tykkään sellaisista pitsimalleista, jotka jäävät helposti mieleen ja joissa on kuitenkin haastetta. Sain toisen valmiiksi, kun tuli jo mieleen se vaaleansinikirjava Nalle, "siitä tulee varmasi hyvännnäköinen pinta". Ja eikun toiset puikot kehiin ja kokeilemaan. Olette tässä vaiheessa jo varmasti panneet merkille, että minulta jäi maanantaina sukanteko kesken. Niin jäi ja kesken se on vieläkin. Aina ei voi onnistua, ei edes joka kerta, siitä on osoituksena tuo sukkapolon väritys. Se on jotenkin vaan niin...tylsä. Arvelin, että en ikinä saa tehtyä sitä toista saunasukkaa, jos en skarppaa tässä asiassa ja niin olen neulonut tasa-tahtiin kuviomallin ensin toiseen ja sitten toiseen sukkaan. En käsitä, miksen vaan voi neuloa kiltisti sukkaparin kerrallaan, niinkuin toiset ihmiset tekee.

No niin, liioittelin hieman sitä tasa-tahtia, sitäpaitsi rannalle en kyllä ottanut molempia mukaan, siellä se olisi jo herättänyt huomiota. Ja kyllä, minulla on isot jalat! Ja teiniprinsessamöröllä myös.

Tänä aamuna heräsin "aikaisin" (älkää kysykö) ja penkoessani kirjahyllyä, osui käteen talvella monistelemani pinkka sukkaohjeita, päällimmäisenä oli Pretty Petal Socks. Niin, taisin olla unessa vielä, sillä sitten kun "heräsin" olinkin neulomassa jo petaaleja kovaa kyytiä.( Kirsi Är kärsi taannoin samanlaisia oireita, mutta tällä hetkellä näytää oleman jo paranemaan päin.) Eihän ole mitään syytä huoleen, minulla on vain neljä sukkaa täällä kesken...

Lankana on OnLinien Supersocke. Pidän oikeasti tuommoisista räikeistä väriyhdistelmistä.

Mies tuli postilaatikolta tänään, kuten tuli myös eilenkin ja teeskenteli yllättynyttä. "Sulle on tullut lank...eiku paketti!"


Vetoja ei varmaan tarvi teille erikseen esitellä ja tuo toinen Ryijylanka oli oikeasti tumman sinivihreä.
Nämä alemmat ovat niitä juhannuksen hurjastelujen tuloksia. En taidakaan virkata niistä merenneitopukua, näyttävät semmoiselta langalta, jotka vanuttuvat alta nanosekunnin, kun niille tipahtaa vesipisara. Taidan säästää ja huovuttaa, tulevaisuus on vielä avoin...

Lisäys 30.6
Kuten huomaatte, olen antanut sukkapuikoille anteeksi huonon käytöksen ja komeroon hautaaminen oli suuttumuksen aiheuttamaa uhoa. Lisäksi minua alkoi säälittämään se tylsä sukka, eihän se tylsyys sen omaa syytä ole ja neuloin sen loppuun asti. Itse asiassa neuloin toisenkin. Nyt on ihan olo kuin Bonolla tai Bob Geldoffilla...Give peace a change!