Nyt ei ollut tarkoitus puhua housuhameista tai muustakaan skottimiehiin liittyvistä asioista, vaikka ehkä voisi jonkin aasinsillan kautta asiaa sivutakin. Mutta nyt olisi tarkoitus herätellä naisväkeä kysymällä, että olemmeko liian kilttejä?

Tietysti jonkinmoinen kiltteys on aina tarpeen, mihinkä tämä maailma sitten menisi, jos kukaan ei olisi koskaan kiltti kenellekään, mutta missä se raja menee? Taitaa olla aika yksilöllinen itse kullakin. Hoitajia yritettiin tässä työtaistelun aikana syyllistää melko kovakouraisestikin ja nyt kunnat itkevät näkyvästi rahanpulaansa ja taas syyllistetään. Samaan aikaan kunnissa työllistetään jos jonkin moisia huuhaa-konsulentteja (siskonmiehiä tai veljenpoikia kaikki tyynni) tekemään yhdistämisselvityksiä, joka tietysti selvittää, ettei yhdistämiselle ole estettä ja veloittaa monia kymmeniä tuhansia euroja verorahoja. Kallispalkkaiset kunnaninsinöörit pitävät palkkansa, heistä tulee vain "program manager"eita ja "financial council"eita ja kunnan ainoa säästö on irtisanoa ne kaksi siivoojaa, jotka muutenkin olivat pätkätyöläisiä tai ainakin osa-aikaisia. (Tiesittekö muuten, että on oikeasti olemassa semmoinen virka kuin latutarkastaja ja se kiertää kunnissa tarkastamassa latuja, vähän kuin tv-lupatarkastaja?) Hohoi. Missä kohdassa on lupa huutaa, että nyt hei loppuu tuo kuormasta rohmuaminen?

Kotonakin joutuu olemaan kiltti. Pitää kuunnella sukulaisten suusta jos jonkinmoisia ilkeyksiä, eikä koskaan saa päästellä suustaan mitä todellakin ajattelee. Sukurauhan nimissä, vaikka mitä se semmoinen rauha on? Ja kummaa on sekin, että sitten ollaan sitä loukattua yksissä miehin -miksei naisinkin- hyssyttelemässä, että älä sano mitään. Minkä tähden ei kukaan sille loukkaajalle sano, että tällä kertaa et kyllä ala sitä mäkätystä tai sinua ei kutsuta enää koskaan tänne mukaan, mäkätä sitten yksinäsi siinä.

Minua kasvatettiin lapsena sanomalla, että pikkutytöt saa näkyä, muttei kuulua. Kaksikymmentä vuotta piti opetella sitä vaikenemisen taitoa ja joutua sitten semmoiseen sukuun miniäksi, jossa vaitiolo on myöntymisen merkki. Tässä suvussa pitää kaikki huutaa kuin markkinan pitäjät ja huutokauppameklarit. Ja aina se joka koviten huutaa, on oikeassa ja vaikka ei olisikaan, niin anteeksi ei pyydetä, kun aina on asiasta sanottu. Kuulemma.

Miksi sitä ei ikinä, ikinä saa suutaan auki ja sano, että nyt riittää. Tai valitsemaanne numeroon ei saa juuri nyt yhteyttä, olkaa hyvä ja tarkistakaa numero.