tuo on meikäläisittäin voi, voi (suom. huom.). Asuinkuntani sijaitsee kolmen maakunnan rajalla, Savo, Kainuu ja Pohjois-Pohjanmaa, joten täkäläinen murre on hmm...omintakeista.
Neulomiset on olleet vähissä, kun vasen käsi on osoittanut mieltään melko pontevasti. Ja nyt sitten on tämä aamu hypitty yhdellä jalalla, kun iskiashermo löi toisen kintun jumiin. Naurattaisi itseä se aamuinen kohellus, mutta kun ei osoita taas mitään luopumisen merkkiä (hermo) ja pitäisi kyetä työmaalle huomenissa. Niin eipä naurata, ei.

Jos tässä nyt mitään hyvää on ollut, niin on keritty muutama vyyhti kerälle. Kun en omista niitä kerimistä helpottavia välineitä, niin aika työlästä on ollut ja aikaa viepää. Ja olin yltäpäältä kirjavissa karvoissa sen jälkeen, kun langat olivat hiukan hmm...vanhahkoja. Aion viikonloppuna -jos Luoja suo- neuloa muutaman huopuvan tumpun. (En tiedä yhtään näiden lankojen huopuvuutta, mutta jokin sanoo, että huopuu ne.) Elämme mielenkiintoisia aikoja...

Tyngäksi jäi (ja tylsäksi myös) tämän kertainen, mutta on mentävä etsimään sitä hevoslinimenttiä tai jotain muuta myrkkyä tuohon kinttuun. Ei tule muuten mitään tästäkään päivästä.