laatikoita vaan säädin, kun oli hävinnyt jonnekin nuo muutamat napit.

Mukavasti on tullut kommentteja, jatkakaa vaan edelleen! Enpä malta olla kertomatta kuitenkaan tätä juttua takavuosilta: esikoisella oli villasukat vähänä. Minähän sitten näppäränä niitä neulomaan, kun olin jostakin hamstrannut pastellinvärisiä lankoja (en uskonut silloin sukupuolten väliseen värierotteluun, enkä usko vieläkään, mutta olen alistunut käytännön pakossa ; ) seiskaveikkaa. Miehen perhe ällistyi: se neuloo! Sukkia! (Miehen veljet ja sisar kuuluivat tähän "Alle-kahdeksankymppiset-eivät-neulo"-koulukuntaan) Anoppia tämä jostain syystä sitten ärsytti ja hänen piti tulla teilaamaan : Kyllä silloin kun sukkia tekee, pitää ostaa Seitsemää Veljestä, se on parempaa lankaa! Se on täyttä villaa eikä mitään keinokuitua!
Minua hymyilytti, mutta enpä piruuttani korjannut asiaa, vaan jatkoin sukan kimpussa. Anoppi nappasi kerän käteensä ja jatkoi täyttä höyryä: Nämä ei tule kestämään, kohta on kantapää puhki! Ihan turhaa työtä sinä teet! Kysyin herttaisesti: mitäs siinä vyötteessä lukee? Anoppi hiljeni. Nolona hän myönsi, että oli aina luullut, ettei seiskaveikkaa myydä mitään muuta väriä kuin harmaata! (Paikallisessa marketissa ei tosiaan ollut vuosikausiin myynnissä muuta väriä, että ei ihme, jos tämmöinen kumma luulo pääsee pesimään)
Myöhempinä aikoina on anoppi kannustanut minun neulomisharrastusta, vaikka lankaahan minulla on ihan liikaa hänen mielestä ja on hirveää, kun "siellä kirjahyllyssä roikkuu keskeneräisiä töitä".  ; )
Elämme ihan sovussa, jos joku nyt saikin tästä eri käsityksen. Olemme vain niin eriluonteisia ihmisiä ja kunnioitammme erilaisia arvoja, että väärinkäsitykset ovat ihan arkipäivää ja niiden kanssa on vain elettävä. (Vaikka joskus tekis kyllä mieli...) ; )