Eilen ajattelin ilahduttaa teitä kertomalla mitä meidän perheelle nyt kuuluu, mutta vuodatus harjoitti ankaraa ennakkosensuuria ja teiltä jäi puuttumaan hauska ja lennokas kertomus : ) [= vuodattajaa alkoi harmittamaan kuvien lisäämisen hitaus ja hankaluus, joten hän poisti sepustukset kokonaan ja poistui harrastamaan mielentyyneyttä lisääviä meditaatioita neuleiden parissa...]

Tänään en ole yhtä hassulla tuulella ja jääpi nähtäväksi onnistuuko tänäänkään kuvien lisääminen tänne. Syy voi tietenkin olla koneessa, jossa on sangen vähän muistitilaa, tai käyttäjässä (siis miten muka?)

Ohhoh, toimii!

Suttukuva Papusta, joka on tulossa neuvolasta. Kävimme vaunuilla ja tenava huusi koko matkan, aina kun kärryt pysähtyi. Matkaa ei ole edes pitkästi, puoli kilometriä, jos sitäkään ja vastaan tuli koko joukko uteliaita eläkeläisiä. Mummut ovat mukavia ja turisen mielelläni heidän kanssaan monestikin, mutta nyt en olisi välttämättä halunnut keskustella maailmanlopun enteistä. Mummoihin ei tuntunut uppoavan selitykseni, että olemme menossa neuvolaan ja on kiire. Luultavasti kyläjuorut tietävät ensi viikolla kertoa, että olen ylpistynyt ja että, lapseni on huonosti hoidettu, kun huusi kuin syötävä  :) Mummujen kosto on kavala!

En osaa ollenkaan tähdätä, näköjään, kun suttukuvaa pukkaa urakalla. On se hyvä, etten ole palomies tai ammu työkseni harakoita, sillä harakoille menisi! Siis olen tehnyt hankintoja, Huuto.netistä Gefridan puuvilla-villa sukkalankaa. Maksoin molemmista noin kymmenen euroa postikuluineen, minusta oli edullinen hankinta, koska olen joskus ostanut samantapaista OnLinien lankaa Vihreästä Vyyhdistä ja se muistaakseni maksoi 5,90/kerä. Väritkin ovat ihan mukavat, että sukkaterässä aletaan olla ihan kohta!

Neulonutkin olen aina silloin tällöin (ikkunat on edelleen pesemättä). Kesäksi tämmöiset mukavat housut pikkumiehelle, paitaa on tulossa puikoilla. Mallit on otettu muinaisesta SSK 3/89 -lehdestä. Puseroon tulee kankaasta kaulus ja nappilista, että ompelukonettakin pitäisi alkaa öljyämään. (Etsisi sen ensin jostakin komerosta lymyämästä ja lepyttelisi sitä ensin jollakin loitsulla, sillä kone on pahansisuinen) Nuoremmat perheenjäsenet tunsivat jo jonkinlaista sisaruskateutta, kun tytär nämä nähdessään kysyi, eikö meille neulota enää ikinä mitään?

Varmasti neulotaan, sillä huomasin toisenkin varman kevään merkin, että kaikki neulomani sormikkaat ovat kadoksissa. Siis eihän niitä syksyllä neulottu kuin kymmen paria kaikkineen! Teinitytär on maksimoinut hukkaprosentin tässäkin, kun on käyttänyt omiaan päällekkäin ja hukannut toisen, niin hukkasi kerralla kaksi käsinettä. Ei tuhraannu aikaa turhaan, ei... sen sijaan miehen hansikkaat, jotka ennustin häviävän jo sen viikon lopulla kun sain ne valmiiksi, ovat edelleen tallessa. Johtunee varmaan siitä, että ne ovat miehen auton hansikaslokerossa tallessa, eikä niitä ole käytetty kuin kerran. Pitäähän nyt hansikaslokerossa olla hansikkaat! (Ja muuta romua, ettei kiinni mene, mutta sehän ei kuulu taas tähän mitenkään. Minulla ei ole omassani lankaa ja puikkoja, mutta tarkemmin ajateltuna oikeastaan voisin viedäkin sinne...)

Oskarin puserossa on suvantotilanne, sillä jouduin purkamaan jo aloittamani hihan. Koska olen ihan neitsyt näissä kaarrokeasioissa, päädyin sitten tekemään vanhanaikaisesti sen yläosan ja aloin neuloa hihaa suoraan kiinni kädentielle. Versio ykkösestä tuli liian leveä. Kakkonen näyttää vastaavasti sitten liian kapealta ja kun sitä jo tuossa huokailin, tuumaili ärsyyntynyt mies, joka halusi rauhassa katsoa tv:tä , että tee liivi! Että tuli ihan lastenlaulut mieleen.

Pimpelipompeli, hiiri se kissalle takkia ompeli... ja viikonloppuja kaikille!