Haastavaa on bloginpito, sepustat juttusi kokolailla valmiiksi ja linkkien lisäilyn aikana menet googlettamaan väärän välilehden...auts. Sinne meni. Siinä tekee mieli mennä kirkumaan pihalle kovaan ääneen. Yhtä haastavaa on neuloa kitkuttaa sukkia viikkotolkulla yhdistelmällä ohut villapuuvilla ja kakspuoloset puikot ja huomata, että valmiina on...muutama pari.

Miehen Reino-sukat (väri tuo reinot mieleen), äidin lahjus, Reino-jämät oransseilla tehosteilla (Uhoavalta Gnulta löytyi mallineule) ja sama Supersockella (Mutkitellen). Haastan itseni päättelemään nämä mahdollisimman pian. Näiden jälkeen ajattelin kokeilla Dominosukkia, mutta ohjeessa oli liikaa haastetta. Dominosukat - minä 7 - 0

Sitten tarvittiin järeämpiä aseita: Butterfly-mohair (näppäilin vahingossa ensin butterflu, se kuulosti heti hauskemmalta), kuuspuolikkaat kepit ja kaksi päivää:

Ylemmästä kuvasta näkee, että "kartanlukutaitoni" on sangen puutteellinen. Huivi olisi pitänyt päätellä nurin, vaan joku idiota meni tekemään sen oikein (suomen kieli on ihanaa, eikö : )) eikä butterfluta käynyt purkaminen! Fifi 3 menee lahjaksi sisarelle, joka ei tiedä onneksi neulomisesta mitään, eikä näinollen osaa epäillä vilunkia! Vaan missähän pingotan tämän?

Alemmassa kuvassa on minun versio feather-and-fan -huivista. Tämän tein synttärilahjaksi eräälle neidille. Näihin yhteensä meni seitsemän kerää mohairia, taidankin alkaa neuloa pelkästään paksuista langoista! Mukavan lovenkin teki jo erääseen kaappiin...Sukkiin sain törsättyä kaksi sadan gramman kerää ja yhden jämän, ei tullut isoa lovea sukkalankoihin kuitenkaan.

Muita haasteita tarjoili Helmis: Vaate- ja Viisivuotismeemit:

Neitirouva X on varaustautunut tänään mustalla aistikkaalla Real Snacks t-paidalla, jossa on muutamia tehtaan logoja, mm. Mulla on niin hyvä maku... Jalassaan valkoset caprihousut, sillä emme pelkää kylmää ja kaikki mustat housut ovat pesussa. Sukat olemme valinneet tänään harmaasävyiset ja alusvaatteemme ovat tummat myöskin. Näin hillityissä väreissä en monasti pyöriskele, vaan oli käytävä katsastuskonttorilla setvimässä papereita, joten oli syytä näyttää täysjärkiseltä ihmiseltä : ) 

Millaista elämäni on viiden vuoden päästä? Kaiken hartaimmin toivon, etten ole vielä isoäiti silloin! Vaikka itse olen saanut ensimmäiset lapset aika nuorina, toivon, että minun lapset malttasivat odottaa sitä vanhemmaksi tuloaan. Ja toivon, että minulla on silloin jo työpaikka! Muuten on vaikea sanoa mitään, sillä elämme murrosvaihetta juuri nyt: palaako mies enää entiseen työhönsä vai alkaako koulutus? Pääsemmekö velkasaneeraukseen vai viekö ulosottomies kotimme? Jos niin käy, jäämmekö enää tänne vai muutammeko muualle työn perään? Kaatuuko perheemme tähän myrskyyn vai selviämmekö tästä yhdessä? Vaikeita kysymyksiä vailla vastauksia toistaiseksi. Toivon vain voimaa ja viisautta valita oikein ja vahvuutta pystyäkseni hyväksymään päätökset, joihin en voi itse vaikuttaa.

Haasteita tarjoilisin seuraavaksi Hopeaseitille, Palagalle ja Merjalle, vassokuu!

Ja haastetta tässäkin: valitsenko lääkärin vai lääkärin? Jännäksi menee!