Siellä kotona on yksi jos toinen tuumannut, että tuo se on kova selittämään asioita, mutta valmiita neuleita ei näy saavan aikaan. Päätinpä yllättää teidät:

Kappas vaan, olenpa onnistunut tekemään Bibon ja lapaset ihan kaikessa hiljaisuudessa. Ja lankaa kun jäi ylikin, pitihän nyt kaulaliina aloittaa ja neuloa 20cm huomatakseen, ettei ihan riitäkään loppuun asti. Nyt on sitten taas vaihtoehto A ja B. A):ssa neulon alkuun ja loppuun turkoosilla seiskaveikalla 15cm pätkät ja B):ssä jatkan huivia toisella koolatulla langalla, jossa esiintyy kyseisten sinisen ja punaisen ohella keltaista. Olen kyllä kallistumassa kovasti A):han, eikö teistäkin?

Haha, onpa minulla muutakin valmista. Vasemmalla on Oskarin Ihmeellinen Munahattu. Minä olin jo purkamassa koko kapistusta, kun se on niin kauhea, mutta poika oli eri mieltä ja siinä se nyt on. (Menen tuo päässä ostamaan kaljaa ensi perjantaina, niin johan on taas kyläläisillä puhuttavaa kahdeksi viikoksi...)
Oikealla Original Kittyvillehat tai sinnepäin. En oikein hahmota niitä inch-mittoja, joten taas piti keksiä jotain sinnepäin ja sitäpaitsi tämä on ekaluokkalaisen päähän. Annimari tilasi heti myös kissa-lapaset. Minä halusin tietää, että miten ne tehdään. "No, teet vain tavallisesti. Sitten jätät sitä narua niihin sormenpäihin, niin se näyttää kynsiltä." Jee, ei enää langanpäättelyä, kun teen vain kissa-lapasia : D (Lapsi taisi kyllä oikeasti tarkoittaa sormikkaita, mutta ei nyt olla pikkumaisia...)

Ja langanpäättelijätonttu käväisi  kylässä...
Loppukevennys-yritelmäksi kerronpa jutun, jossa yritin puijata Oskaria. Meidän ja takapihan naapurin välissä kasvaa pihlaja-aita. Aidassa on koloja siellä täällä ja yhdestä kolosta näkyi naapurin pihalleen asettama puutarhatonttu. Houkuttelin Oskarin katsomaan: naapurin pihalla on joulutonttu! Mitäs nyt tehdään? Aikansa tiirailtuaan poika huomasi tontun ja tuumasi: Äiti kuule, ei se ole oikea. Se on semmoinen patsas. Etkö sinä ole ennen nähnyt semmoisia? Niinpä niin.