Tenavat-kirjoissa oli muinoin mukana kaikkia mainioita ääniefektejä. Sieltä on jäänyt muutama päähän kummittelemaan. Laitetaan nyt tähän näitä tunnelmia kuvaamaan.

Innostuin tosissani neulomaan sitä mansikkajädeneuletta. Ranteet nitkuen vedin menemään ja alkuviikosta sain jo helmaresoria loppusuoralle. (En kuulu 100. nopeimman neulojan listalle ja muu elämäkin vie osansa ajasta, moni tietää) Mutta kas, yhtäkkiä tyhjä kartio pyörii lattialla! Innostuksissani en ollut laittanut langan kuluntaa ollenkaan merkille. Vaan ei hätää, minullahan on loistava varasuunnitelma B takataskussa juuri tämmöisen tilanteen varalle, vai onko?

Koska en osannut sitten päättää neulonko langalla A vai B, erehdyin sovittamaan neuletta. Todellakin EREHDYIN. Peilistä kurkisteli takaisin marsipaanipossu, joten tempaisin neuleen äkkiä pois päältä ja viskasin vihaisena unohdettujen ufojen kasaan.

*kele. Neulois vaan tästälähin lapasia ja sukkia, niin ei mene monen päivän työ tyystin hukkaan. Sivupohjaakin vaihdoin. Mukelo on ihana, mutta vaikealukuinen...