Täällä päivät kotona ollessa on joskus tunne kuin olisi Leena. Seurana porukkaa, joka ei aio koskaan kasvaa aikuiseksi. Sillä erotuksella että täällä se tikittävä krokotiili vaanii minua eikä Koukkua. Tarvis välillä aikuistenkin seuraa, asialle pitänee tehdä jotakin...

Tauko venähti taas pitkäksi, ei ollut kyllä tarkoitus, vaan niin siinä kävi. Kiitän kaikkia kommentoijia lämpimästi. Tässä välillä minusta tuli täti kolmatta kertaa. Aina se on yhtä jännittävää ja olihan se sisar C:n esikoinen, että jännitimme sitten porukalla. Sisar C arveli saavansa tyttären ja me muut jyräsimme moiset höpötykset nurkkaan vanhempien arvovallalla. (Selvästihän se pojan tekee!) No, sisar oli oikeassa. Opimme tästä, että ennustaminen on edelleen henkimaailman hommia ja syytä jättää ao ammattilaisille, joita emme selvästikään ole : ) (Tai no, vähän harjoituksen puutetta...) En ole vielä käynyt katsomassa tulokasta, Papu & kumpp. olivat flunssassa ja nyt peljätään vesirokkoa tulevaksi.

Neuleita ei ole kovin paljoa valmistunut, muutaman pikku-ufon olen saanut pois kuleksimasta. Vanhoja tekeleitä esitellään:

"Puff on lohikäärme, niin iloinen. Vaalenneet ja haalenneet ovat vanhat suomut sen..." jos minä olisin lohikäärme, olisin just tän värinen. Vilman huivi inspiroi minua tekemään oman version. En halunnut suoriltaan matkia ja halusin enemmän suomumaista pintaa. Feather and fan -pintaneuletta, omakoolattua seiskaveikkaa ja vaaleanpunaista Brazil-puuvillalankaa (kuin merseroitua Suvia) Villan ja puuvillan sekoituksesta tuli jännittävä, ei kovin pehmeä neule. Vähän harmittaa, kun lanka loppui ja kolmiomainen reunus jäi toteutumatta, ellen sitten keksi varastosta jotain korvaavaa. Fiksuna tyttönä olisin tietenkin muotoillut sen jotenkin tähän tyyliin, ihan kuriositeetin vuoksi, mutta kuka sanoi että olen fiksu : )

Valmistuneita pikkuneuleita. Kuuraa, Fabelia, Bambua ja Seiskaveikkaa. Läjästä puuttuu yhdet lapaset, jotka jo neiti hukkasi. Sirdarin Tiny Totts. Kesken on vielä kaksi paria Isovelilapasia ja kolme paria Seiskaveikasta.

Hapsulankojen vähennys tuotti tulosta kyseisen huivin muodossa. Neuloin huiviin lankajuoksuja, mutta eihän ne tuolta karvojen seasta minnekään näy. TangoStaria ja Rondon Vauvalankaa. Toisessa huivissa on käytetty Modan huivin pintaneuletta, lankana taas Vauvalankaa ja Liisaa. Akryylejä on saatu taas kiertoon. (Oranssi huivi on muuten Papun suosikki!) Huiviläjästä puuttuu yksi äärimmäisen ruma feather and fan -huivi oranssista mohairista ja omituisenvärisestä Jussista, jonka lahjoitin pikapikaa hyväntekeväisyyteen (=Pelastusarmeijan kontti) Voin kuvitella miten siellä hyväntekijä pitkällä kepillä sohii huivia ja suihkii Raidilla päälle tai soittaa Pommiryhmän hävittämään huivin kerrassaan kokonaan. Minä olisin haudannut mokoman maahan, mutta ajattelin, miltä tulisimme näyttämään niiden argeologien silmissä, jotka sen kaivavat ylös viidensadan vuoden päästä. Ei kyllä hyvää ihmiskunnasta silloin ajattelisi he! (Sitäpaitsi maa on jo jäässä.)

Minulla on semmoinen kamera, että pitäisi olla äärimmäisen vakaa käsi tai jalusta, jos aikoo vähänkin zuumata, muuten tulee suttukuva. Tämä suttu esittää yhtä amigurumitehtaan tuotosta. Näiden pitäisi vielä "asua" semmoisissa leivosvuokissa, mutta meillä ei ollut kovin edustavia vuokia. Virkkailin noita palluroita enemmänkin, mutta en haluaisi tehdä enää nappisilmäisiä, joten ne odottelevat vielä dekoorausta. Nuoremman tyttären mielestä näitä ei voi olla liikaa.

Koska olen ollut sangen pidättyvä lankojen suhteen viimeaikoina -ostettu vain kaksi kerää pinkkiä seiskaveikkaa- päätin tuhlata kirjoihin. KaSilin blogissa näin tuon Tilda-kirjan ja se mun piti saada kans. Ihq on! Vasemman puolinen oli semmoinen hetkessä mietitty ostos, mutta siinä on kivoja vintageneuleita minikoossa. En tiedä tuleeko musta koskaan minineulojaa, ei ainakaan juuri näinä päivinä, kun Papu yrittää pudota pää edellä joka paikasta, imuroi jokaikisen roskan suuhunsa lattialta tai tahtoo neuloa itse minun neuleita, eikä halua nukkua päiväunia. Mutta ehkä jonain kauniina päivänä...