Päätin ottaa perhevapaata. Siis vapaata perheestäni ja ajaa hurautin kotipuoleen katsomaan ystävätärtäni, joka nykyisin asuu Etelä-Suomessa. Pitkät välimatkat pitävät huolen, ettei ihan joka viikko nähdä. Matkalla juolahti mieleen, että kun kerran pääsin yksin lähtemään, voin aivan hyvin käydä katsastamassa sen Sieviläisen kangaskaupan, jossa myös lankoja on tarjolla. Noin ohimennen. Löysin sieltä vaikka mitä, ostoskassiin vain päätyi valkoista ja lilaa Gjestalin Baby Ullia. Maijaakin tunsin kiusausta ostaa, mutta en sortunut. (Tarkoituksena on jatkaa empiiristä tutkimusta värjäyksen taholla. Lilaa vaan siksi, että se oli söpöä.)

Kotipaikkakunnalla päätin sitten käydä katsomassa sen kangaskauppaa. Aikoinaan se oli Sanjan Aitta, ja olin siellä työharjoittelussa ammattikouluaikoinani. Pidin kovasti siellä olosta ja sainkin ihan hyvät arvostelut.
Nyt siellä on vaihtunut omistaja, (nimikin on eri nykyään) ja ihan mukava oli tämäkin. Olisin halunnut ostaa Sisua, mutta sitä ei ollut tarjolla. Omistaja kertoi, että ohuet sukkalangat eivät kuulemma käy kaupaksi, mutta aikoi tilata sitä. Kun tuli väristä puhettä, sanoin että valkoista tai luonnonvalkoista värjäystä varten. Silloin tuli ilmi, että tämä nykyinen omistaja on sen Katariinan serkku, joka värit sieltä Jari Mäeltä toimittaa. Hän aikoo ottaa myös Kool Aidit valikoimiin lähiaikoina. Minulla taitaa olla äidille kuriirin hommia luvassa lähiaikoina!!! Äidin tätikin sinne tulla tupsahti ja hämmästyi kovin minut nähdessään. (Alan olla näköjään eksoottinen ilmiö!) Hän tuli ostamaan Kitten Mohairia Salomonin solmuja varten, kuusi hartiahuivia jo valmiina. Kauheeta, ja mulla on Kellokukkakin yhä kesken!

Ennen ystävän luokse menoa kävin sitten katsomassa äitiä ja isää. Isällä oli kissat hukassa. Niitä en löytänyt, ne löysivät itse itsensä nälän yllättäessä. Äitikin tuntui olevan mystisesti poissa. Hän oli autokorjaamolla ja löysi myös hakematta kotiin. Minulla oli se missio: kadonnut kamera. En oikein uskonut äidin ja sisaren vakuutteluja, että joka paikasta on katsottu, ei sitä ole täällä. Pengoin sisaren hyllyn, ja pääsin juuri laatikkojen kimppuun, kun sieltä pinnien ja papiljottien keskeltä pilkisti tutunnäköinen nuppi. Kameran säätöruuvi! (Nämä nykyiset kamerat ovat liian pieniä! Ei ihmekään, että hukkuvat papiljottilootaan. Toista maata on minun vanha paperikuva-Minolta Dynax 300. Sitä ei voro pistä ohimennen povitaskuun, kyllä täytyy olla selkäreppu vähintään mukana rosvolla, tuli muuten hukkareissu!) Että nyt on olo kuin neiti Etsivällä. (Ja maailma pelastuu...)

Ystävän luona juorusin ja saunoin savusaunassa. Uimaan en lähtenyt, vaikka houkuteltiin, minunkin rämäpäisyys sentään johonkin loppuu. Kotiuduin vasta myöhällä. Ja nyt nukkumaan!