Tänään tökkii ja pahasti. Tämä on jo kolmas kerta, kun yritän tätä päivitystä ja jos taas menee ulkosynnyttimiksi, en tiedä viitsinkö nähdä enää vaivaa.

Lentävä alku tälle vuodelle tuli todeksi, kun se kaamea oksennustauti iskeytyi poikaan ja valvoin hänen kaverinaan koko yön. (Edellisen yön valvoin rakettien merkeissä ja koska jotkut ihmiset eivät ymmärrä milloin pitää lopettaa "Pikkuveljen" möliseminen ja lähteä kotiinsa nukkumaan.) Ja tottakai minulla oli äitiysneuvola heti kamalan aikaisin aamulla. Sain sapiskaa koholla olevasta verenpaineesta ja ankaran kehoituksen lepäilystä. Otinkin kehoituksen tosissani ja nukuin potilaan kera suurimman osan päivästä.
Ei neulomiset huvittaneet, joten jätin shaalin aloittamisen sittenkin johonkin myöhempään aikaan. Viimeistelin siis kesken olleen sukan...

Tässä taas iänikuinen sukkakuva teitä kiusaamaan. Regian sukkalankaa, joku Anthrazit-nimimörvelö.
Kärjestä aloitettuna 50g riittää erinomaisesti pariin. Oikeasti lanka on tummaa, en vieläkään osaa säätä värejä (kamerassa), vaikka olen treenannut. Zoomauskin on suttuinen.

Sisareni muuttaa Vaasaan perheineen. Siitäpä se sitten lähti...Idea meinaan, että tokihan nyt Vaasaan lähtijöille pitää Jussi-asusteet olla. Ja koska toinen sisareni (minulla on kolme siskoa, jollette tienneet) oli ostanut muuttajille Jussi T-paidat, on ihan sopivaa jatkaa teemassa : D Kunnossa en ole vieläkään, sillä sain purkaa kolmesti alun ja sittenkin, kuten näkyy, värit menevät pieleen. No, en pura enää.

Saralle sukkaa Woolista. Inhoan matematiikkaa, ja tässäkin olisi pitänyt laskea paljonko lisätään silmukoita, jotta kuviot pysyy kuosissaan. Hitot minä mistään silmukkamääristä, kunhan neulon ja taktikoin sitten, päätin. Takana onkin sitten isompi aukko kuviossa. Lähtökohtana käytin Ullan Hilma-ohjeita, joista säveltämällä tein oman ; )


Haruha-kämmekkäitä. Neljät sain pukin konttiin, viimeiset siis nuo vaalenlilat eivät ehtineet. Toinen on vielä tekemättä. Oikeanpuolimmainen on "jäännös", neuloin vahingossa kaksi samaan käteen. En viitsinyt purkaa (yllätys, yllätys), kun ajattelin, että varmaankin vielä jonkun käteen menee. Neulon parin sitten joskus. Keskimmäisiä aloitin nuorimmalle sisarelleni ja sitten aloinkin himoita niitä itse, kun lanka on niin ihqua (Supercoolia), siltäkin pari puuttuu. Työt ei siis aivan vähällä lopu kesken...


Tässä on surullinen tarina: Yksinäinen hiha. Hiha neulottiin kylmän kevään viimoissa ja yksinään, ilman paria se sai kesän viettää lankakorissa. Ja kun nyt -vihdoin ja viimein- hän oli saamassa paria itselleen, on tuo toinen kerä tähän tarkoitukseen varattua lankaa mystisesti kadonnut. Lanka on sitä pinkkiä porsaanpunaista, joka oli valmistuksessa joskus 2003 tai sinnepäin.(Yritä nyt löytää yksi kerä Tennesseetä noin viidestäkymmenestä kilosta lankaa, joka on siroteltu tasaisesti ympäri huushollia, ilman tarkkaa muistikuvaa, missä viimeksi näit ko. kerän...)


Jotta ei tulisi kovin paha mieli ja tippa linssiin, pannaan lopuksi tämmöinen kuva yllätetystä tikkarinsyöjästä, joka makaa muuten sohvan selkänojan päällä. Pitänee lähtiä nukkumaan, huomenna on mentävä katsomaan anoppia sairaalaan. (Ja ehkä ostaa kerä tai kaksi lankaa lisää samalla reissulla ; )