Mä olen muuttunut karhuksi huomaamatta. Nukkuisin vain kellon ympäri, mitä nyt kävisin vähän syömässä suklaata välillä ja menisin takaisin vällyjen väliin jatkamaan. Välillä supistaa ankarasti, että on pakko nousta vähän kävelemään. Lenkkeily auttaisi, mutta lähde nyt lenkkeilemään, kun pitää pelätä, että lapsi pulpahtaa maantielle kesken kaiken. Ja liukastakin on, vettä ja jäätä piisaa...

Miehellä oli kontrollikäynti Oys:iin ja änkäsin mukaan. (Polven jälkitarkastus.)
Tämä oli jo toinen käynti, kun lähden mukaan ja ajat on hirveästi myöhässä. Silloin, kun en ole ollut mukana, mies selviää pois puolessa tunnissa. Olisin halunnut käydä keskikaupungilla, mutta yksinään en lähde sinne seikkailemaan, edes bussilla. Kävin sitten marketeilla Raksilassa, noin kuin lohdutukseksi : D

Prismassa oli tämmöistä hurjan väristä keltaista myynnissä. Melkein kuin Valovilleä. En ole kokeillut, hohtaako tämä pimeässä ; )

Euromarketissa sitten oli jo kevään uutuusvärit ja langat myynnnissä. Rakastuin heti tuohon uuteen Nalleen ja nämä Samos-värit on syötäviä. Lollipopit ei minua miellyttäneet, en ole koskaan ollut noiden murrettujen sävyjen ystävä. Cocostakin jo silmäilin, mutta siellä oli vain yksi sävy ehtinyt hyllyyn, se vihreä-ruskea, ja juuri sitä en halunnut ostaa. Citymarkettiin en enää jaksanut mennä, mikä on selvin merkki siitä, että en ole oikein kuosissa.


Vuoden ensimmäinen valmistunut työ, joka on aloitettukin tämän vuoden puolella. Neulominenkaan ei ole innostanut siinä määrin kuin ennen joulua, mutta ehkä tämä vielä tästä...

Ja taas suttukuva, kirottua (vai sanotaanko tässä nyt d'oh). Pienemmän häjyn sukat. (Pienempi häjy juoksi joulupukkia karkuun "äireensä" selän taa ja mulkoili julmasti siihen asti, kunnes sai valtavan laatikon itselleen...)

Menen nyt katsomaan Supernaturalia ja neulomaan niitä kirottuja Step-sukkia, jotka ovat olleet kesken lokakuusta asti. En ole onneksi ainoa, jolla tämä lanka tuntuu kestävän ikuisuuden...P.s. minulla on eri neuleet eri huoneissa, ei pääse pitkästymään.