Meillä se talvi on jo kolmatta viikkoa. Pakkanen on ollut viikon päivät yli -10 astetta ja yöllä on ollut vielä kylmempää. Talvivaatteet on otettu naftaliinistä ennätyksellisen aikaisin. Villasukilla ja kalsareilla on kysyntää. Nuoremman pojan kalsarit kokivat keväällä joukkoteurastuksen saksien kanssa, poika tuunasi itselleen shortseja. Eihän siinä auttanut kun lähteä ostamaan kalsareita ja tarttui matkaan jotain muutakin...

Naapurikylässä oli Woolia myynnissä täkäläisittäin halvalla 1,95€ kerä. Värivalikoima oli Halloweenia kunnoittaen synkähkö. Piristykseksi onneksi löysin nuo oranssit ja keltaiset. Isoveli -langalla on jo selkeä miss
io, harvinaista minun langoilla. Seiskaveikka on aina muodissa, kuten maripaita, kontiosaappaat ja tuulipuvut. Käyttöä löytyy, useammankin kerän olisi tietysti voinut ottaa.

Tunnustin teille langenneeni Huuto.netissä. Myyjällä oli enemmänkin ko. lankaa myynnissä ja hän tarjosi sitä minulle, ja ostin tottakai. Ihania vaaleita sävyjä, suorastaan houkuttaa sotkimaan elintarvikeväreillä...

Olisin tietty voinut koota tästä sellaisen upean sukka-sliden, mutta kun sain -taas vaihteeksi- ensimmäisen tekstiluonnoksen linkkeineen häviämään bittiavaruuteen, en jaksa enää säätää. Reunimmaiset vasemmalla on papan, 86 v. Jos ei siinä iässä mies saa kulkea riemunkirjavissa sukissa kylillä, niin jo on. Isäni, 65v. ei omasta mielestään ole vielä niin vanha, että voisi kulkea kirjavissa sukissa. (Ihan totta! Isäni mielestä jopa viininpunainen on arveluttava väri...) Joten hänelle vihreät. Poika 16v. paleli koulussa ja soitti mummolleen ja pyysi sukkia. Äitini hämmästeli, enkö minä jouda. Sanoin, että onhan tuossa tuota projektia kyllä väännetty, pannaan listalle. Pelimanninalku ei varmasti pue jalkaan harmaata iloisempaa sävyä, siksipä moniraitaveikka valittiin. Mies valitti, ettei hänelle neulota ikinä mitään. No, nyt on ainakin yksi sukka neulottu. Kaverina kuvassa minun puolikas sukkaa. Kerkesin neuloa noin pitkästi, ennenkuin hoksasin, että olisi ollut viisaampaa aloittaa kärkipäästä. Minisukat odottaa sopivaa jalkaa.

Ja todisteeksi, etten pode mitään sukkamaniaa, laitetaan kuva vaihteeksi lapasesta.
Ziina on laatinut ohjeen, löytyy täältä.
Langat on Liisaa ja jotain tosi vanhaa akryylivastaavaa. Teini odottaa jo kovasti lapasiaan ja käy vähän väliä katsomassa joko ne ovat valmiit. Turha on sanoa, että neulo itse. Tyttö kyllä nikkaroi puusta vaikka mitä vempeleitä, mutta neulepuikot ei ole luontevat kädessä. Eikä meidän kaikkien tarvi olla samanlaisia.

Ystävälläni on nyt myös oma blogi. Noita askarteluja katsellessa ei tekisi mieli enää sukkiaan näytellä julkisesti. Mutta jokainen bloggaa tyylillään, vai kuinka on : D

Illalla olisi luvassa Halloween-naamiaiset. Jäi tänäkin vuonna se hallowig neulomatta. Mutta ainahan voin ottaa mukaan terävimmät sukkapuikkoni ja hymyillä omituisesti, kun minulta kysellään ketä olen esittävinäni. Lainatakseni Wednesday Addamsia "Be scared, be very scared..."