Viime päivinä olen lukenut mielipiteitä blogin pitämisestä muutamista blogeista. Tähän mennessä, kun tätä kirjoitan, aiheeseen lienee tarttunut jo moni muukin, joten elkää suuttuko, jos en nyt teitä erikseen mainitse. Onhan minustakin upeaa katsella hienoja kuvia, komeita pohjia ja lukea soljuvaa tekstiä neulomisen ihanuudesta. Ja ihan mukavaa olisi voittaa se Kultainen Kudinpuikko ja olla top tennissä Blogilistalla, mutta...

Toiset on Elviksiä ja Crace Kellyjä. Ja sitten olemme me, joiden pitää elää tavallista arkea tavallisten ihmisten tapaan. Blogimmekin on tavallinen tavallisine kuvineen ja neuleineen. Eläköön myös kaikki tavalliset bloggaajat vikoineen kaikkineen, sillä netti on myös auki meillekin, ja blogimme yhtä hyviä siinä kuin jonku Cookie A:n! Koska se on meidän blogimme, omaa elämää, ja onko siinä hävettävää?

Toiset vain osaa kielioppia paremmin.

Niin, tämän ei ole tarkoitus olla mikään hyökkäys niitä vastaan, jotka halusivat aiheesta keskustella, vaan lohdutus ja selkään taputus kaikille niille, jotka tunsivat piston sydämessään. Let`s blog!

Tadaa! Pusero on valmis ja omistaja tyytyväinen. Itseasiassa siitä tuli niin hyvä, että tytärkin tahtoisi samanlaisen ja kova kaplakka nousi, kun selvisi, että lanka ei riitä. Vaikka sitä vieläkin jäi. Akryylien puolesta voin ainakin sanoa sen, että ne ovat erittäin riittoisia : )

Tyttärelle neuloin sormikkaat välityönä Rondon Vauvalangasta. Taas sarjassa "vähennän akryylit minimiin". Ja samalla sain terveellisen muistutuksen siitä, että meikäläisen neulesnobbailu ei ulotu lapsiin asti, sillä tytär ihasteli kovasti sormikkaitaan, ovat kuulemma paksut ja lämpimät ja vielä nätitkin. (Nyt menen häpeämään...) Vaikka kuvattua en saanut, kun olivat -yllätys, yllätys- hukassa! (Arvatkaapa jäikö sitäkin lankaa? Siis 50g kerästä? Jäi.)

Tämä hattu UFOili pipoviikoilta asti, mutta onneksi satuin tarvimaan puikkoja kauluksen neulomiseen, joten neuloin sitten tämän pois tieltä lojumasta. Jossakin minulla on Novitan Redin jämät, josta virkkaan kukkia somistukseksi, jahka joudan. Perushuttua Idenan Sorbettosta, puuvillasekoite. Jotkut luulivat, että se kesä tuli jo. Kesäallergiakin luuli niin. Nyt on käsissä iho kuin paperia.

 Iloista pääsiäistä!

Missäs se meikäläisen luuta olikaan...