Koska joku unohti ostaa uudet patterit kameraan, joudutte elämään ilman sukkakuvia vielä muutaman viikon. Ehkä kuitenkin kestänette : )

Täällä on sairastettu jotain ärhäkkää virusta, joka ensin muistuttaa poskiontelontulehdusta muuttuen angiinaksi muuttuen korvatulehdukseksi. Höystettynä korkealla kuumeella. Oireet ovat myös hyvin yksilölliset, Papulla (jolla on nykyään muheva kaksoisleuka) tulehtui kaulan alla oleva iho ja sitten silmät. Nuoremmalla työllä särki päätä ja oli nuhaa, mutta ei muita oireita. Seuraamme taudin kehitystä...

Ennen sairastumista koin sangen pelottavan elämyksen, sisäinen marttani riistäytyi kokonaan hallinnasta ja sen seurauksena keitin mehua, laitoin ruokaa pakastimeen asti ja leivoin, sämpylöitä ja piirakkaa. Itseänikin jo moinen aikaansaapuus hirvitti ja näin jo sieluni silmillä itseni hillon keitossa, mutta sitten romahdin kuumeessa vuoteeseen. Toivuttuani sen verran, että jo pystyssä pysyy, ei hillosokeri ole yhtään puhutellut kaupan hyllyltä, että luulenpa, että toistaiseksi olen turvassa. (Huom! Nauran tässä itselleni, en martoille!)

Joulupukin pajassakin starttipistooli paukahti, sillä äidin lahjaksi tarkoitetut Jaywalkerit ovat valmiit. Koska olin silloin marttakuumeessa, päätin neuloa langanlopusta pikkusukat. Toiveissa oli saada kuusivuotiaan jalkaan sopivat Mutkitellen sukat, mutta eihän lanka -Supersocke Cotton- sitten piisannutkaan ja jouduin taiteilemaan varret vanhasta oranssista purkulangasta, liekö ollut Säästökerää. Alkuperäisen saajan äiti ei vaan pidä kirjavista väreistä ja eikä raidatkaan ole kohdallaan, joten näille pitää keksiä sitten uudet jalat. Supersockessa on muutenkin hirveän pitkä raportti (tämä on muistaakseni niitä Sierra-värejä, ei pätkärääkättyä), että rannuttaminen kohdilleen tällä langalla käy työstä! Seuraavaksi tartuin Ketunpää-Tuotteelta tilaamaani Wolle Hartmutiin ja nyt on vuorossa miehelle sukat. Niin, minun oli tarkoitus liittyä mukaan Sukkasatoon, mutta en ehtinyt jättää ilmoitusta sisään, joten satoilen sitten vain näin kanssahengessä.

Kirjojakin olen ehtinyt sen verran silmäillä taas, että tiedän sanoa, että Diana Gabaldonista on tullut suuri uhkaaja lavertelussa Stephen Kingille. Tuliristi oli paikoitellen ihan viihdyttävä lukukokemus, mutta jos sankarittaren pitää pyöriä kolme sivua juhlissa etsimässä miestään ilman mitään näkyvää syytä tai pitää purra huultaan kaksi sivua pelätessään mahdollista tulehdusta, suosittelisin kovasti tiivistämistä! Ja Kay Scarpetta! Miten on mahdollista valvoa joka yö kolmeen neljään, juoda sitten puoli pulloa viskiä ja sitten olla kahdeksalta aamulla työssä? Ajaa itse autolla? Kenties patologit tietävät jotain viinanjuonnista, mitä tässä kirjoissa ei kerrota, mikäli on sinänsä harmi. Anu Harkin Viritetty meni siinä sivussa. Kuvat olivat hyviä, ideoita olisi voinut olla enemmänkin.

Ja sitten vihdoin se hassu juttu. Kylmiöstä oli yllättäen kadonnut kuusi tölkkiä olutta. Varkaus havaittiin perjantai-iltana. Koti-inkvisiittorit epäilivät teinitytärtä ja järjestivät kuulustelun. Kävi kuin Supolle, väärillä jäljillä oltiin. (Nyt pelätään vahingonkorvausvaatimuksia!) Esikoisella oli alibi, ryöstön tapahtuessa poissa paikkakunnalta. Viimein syyllinen selvisi, nuoremmat lapset! Olivat tyhjentäneet tölkit viemäriin ja palauttaneet kauppaan. Meillä on näköjään yrittäjyyttä suvussa. Ole siinä sitten vihainen!