Olen mainonnan uhri. Aika useassa blogissa viime viikolla vilahteli pätkärääkättyä lankaa, jota kaupitteli eräs saksalainen kauppaketju. Minunkin alkoi tehdä mieli. Karkasin sitten kotoa ikkunoiden pesulta ja menin ostamaan lankaa. [Halusin myös nähdä millaista on se paljon mainostettu Olivia, kun täälläpäin ei ole kaupoissa edes sitä Bambu-lankaakaan.]

Oliviaakin löysin sitten Prismasta ja arvaa ahdistiko siellä, kun Tennesseetä ja Kotiväkeä oli laitettu halvennukseen melko määrät. Mutta olin suoraselkäinen tällä erää ja jätin ostamatta, vaikka lujillehan tuo otti. Mutta jos on rajalliset rahavarat, johonkin se raja on laitettava.

Oskarin paita on edennyt tähän asti. Tästä tuleekin hieman suurempi kuin oli aikomus. Aika yleistä minun neuleissani...

Kuten kävi näissä polvihousuissa. Koko on noin nelikuisen, mutta meidän Papu juoksentelee näissä ehkä ensi vuonna. Marinesta kolmosen puikoilla.

Vauva jostain syystä aina herää, kun yritän päivittää. Joten tyngäksi jää tämäkin. Mutta eikö se mennytkin niin, että lyhyestä virsi kaunis?