Minun piti kirjoittaa teille hauska kertomus siitä, kuinka putosin lentokoneella autiolle saarelle seikkailemaan kauniiden elokuvanäyttelijöiden kera. Selityksenä, että mitään ei ole joutanut neulomaan, mitä nyt muutama sukka. Synopsis oli valmiina päässä, kuvatkin oli otettu noudattaen viidakkotunnelmaa. Niin minun piti...

Sen sijaan, tosi elämässä, anoppini lähti seikkailemaan. Hän seikkailee hengityskoneliaanissa anestesiasaarella. Vielä emme tiedä, onko anopin seikkailu pysyvä vain väliaikaista.

Odotellessa seikkailemme edelleen autiolla saarella...

(Sain etukäteislahjaksi Lost 1-2 tuotantokaudet, joita tässä olen viikon vahdannut. Anopin sydän pysähtyi yllättäen perjantaiyönä ja eilisen vietimme teholla odottamassa tietoja. Odotamme edelleen.)