Isälle piti äkkiseltään keksiä syntymäpäivälahja. Onneksi Pipoviikot antoivat jonkinlaista osviittaa, mitä tehdä seuraavan muutaman päivän aikana. Patenttineulepipo tuntui hyvältä idealta, varsinkin kun olin onnistunut neulomaan semmoisen melkein päivässä. Ja tällä kertaa jopa maltoin miettiä kavennuksiakin ennen niiden neulomista, joten niistä tuli melkein hyvät. (Jos vielä joskus oppisin neulomaan siististi, kuten Mustaa Villaa -blogissa, uskaltaisin jo kehua kovemmin...)

Lankaa jäi sopivasti yli ja päätin neuloa kynsikkäät vielä kaveriksi. Niin käy ylpeys lankeemuksen edellä!
Vaikea on neuloa ilman mittoja mitään, joten olenpa neulonut käsineet kokoa Neanderthal. (Ei isä niin kookas kuitenkaan ole, tai sitten tutkijat väittävät puuta heinää Nenderthalin väestä.) Lisäksi tuli hitonmoinen kiire, kun sisar B tahtoi välttämättä siirtää sovitut ruokailut sunnuntailta lauantaiksi.
Plussaa on tässä se, että nyt on yäkkiseiska tuhottu yhtä pikku nökköstä lukuunottamatta, jonka auliisti lahjoitan lasten leikkeihin. Luumu ja khaki ei nyt niin hemaiseva väriyhdistelmä kyllä ole, mutta sain myös puoli kerää Jussia kulutettua ja vältyin ostamasta -taas muutaman metrin pätkän takia- uutta kerää rumaa lankaa. (Kuten niiden sukkien kanssa kävi!)

Että miksikä vaihtokaupat? Isä saa villaa ylle ja minä vohkin sen verenpainemittarin... ; )